Taas on ollut kovat väännöt koskien lapsen tapaamista ja huoltajuutta, asiaahan on puitu jo erinäisten käräjäkäsitelyjen kera kohta kolme vuotta. Eilen istuttiin jälleen käräjäoikeudessa koko päivän. Ex vaati saada yksinhuoltajuutta nykyisin voimassa olevan yhteishuollon sijaan (joka ei toimi meidän tapauksessa) yhteiseen lapseemme ja pienentää entisestään lapsen ja isän tapaamisia.
Surulliseksi tilanteen tekee se, että vaikka on vedenpitävät todisteet siitä, että ex on kuluvan vuoden aikana estänyt tapaamisia toteutumasta 17 kertaa, tekeytynyt täysin joustamattomaksi, tehnyt perättömiksi todetuttuja rikosilmoituksia isästä poliisille (kaikista on syyttäjän syyttämättäjättöpäätökset) niin tästäkin huolimatta näyttää siltä, että se vanhempi, tässä tapauksessa äiti, joka rettelöi on vahvoilla ja hänen sallitaan jatkaa prosessaamista.
Olen jättänyt toistaiseksi tekemättä vastailmoitukset syyttäjälle, koittanut kaikesta huolimatta olla se sovinnollinen, en ole estänyt tapaamisia todistetusti, olen hakenut tilanteisiin apua tapaamisiin sosiaalista- saamatta sitä.
Tämä kaikki osoittaa sen, että asiat eivät ole muuttuneet parempaan suuntaan eroriidoissa, eikä lapsen etua oteta niissä huomioon riittävästi. Perustan edellä olevan siihen tuntumaan joka istunnosta jäi.
Kaikki on kuten Ralfin Sundin kirjasta ero-oppaasta miehille: “se vanhempi palkitaan joka tarkoituksella haastaa riitaa” ja ensimmäisenä vie käräjille haasteen.
Laihana lohtuna voisin sanoa, että nykyinen asianajajani teki mielestäni parhaansa, haettaessa isälle tässä tapauksessa myös yksinhuoltoa ja tasapuoliset oikeudet lapselle tavata isäänsä, eli kyllä niitä ns. “sydämellään” asiaan paneutuvia asianajajia on, mutta harvassa ne ovat.
Ongelma on tässä “systeemissä”. Vanhoilliset asenteet siitä, että lapsen äiti on Jumalasta seuraava ovat edelleen vahvasti vallalla.
Henkilökohtaisesti näkisin edelleen viisaimmaksi lapsen asioita hoidettaessa vanhempien keskinäisen sovun, jopa laihankin. Käräjille mentäessä on tilanne 99 % :sesti äidin hyväksi, sen voin sanoa näin kokemuksen rintaäänellä. Tosin täytyy muistaa se seikka, että käräjäsalin ulkopuolella tapahtuvaan neuvotteluun tarvitaan aina kaksi ihmistä, ihmistä jotka molemmat ovat valmiita joustamaan näkemyksistään.
5 kommenttia
Kommenttien RSS-syöte Paluuviitteen osoite
Siis miten tää voi olla mahdollista?! Tiedän ni monia ni huonoja äitejä, jotka saavat huoltajuuden, vaikkei se ole tod. lapsen etu! Missäs se raja menee, milloin päätöksis aletaan kuunnella lastakin? Eikö 12-vuotiasta tai sen vanhempaa lasta jo voida pitää riittävän kypsänä kertoo mielipiteensä huoltajuusasioista vai muistanko väärin? Osut kyl naulan kantaan, et on niin väärin pitää äitiä aina ja ikuisesti lapsen PARHAANA huoltajana automaattisesti. Munki tuttavapiiris on ni karseita äitejä, että lapsen ois paree olla isällään eron jlk, mutta helvetti EI! Surkeeta.
[...] Erosta Hengissä -blogista kertomus siitä, kuinka kunnollinen ja tunnollinen isä ei kelpaa huoltaj…vaikka lasten äiti on toiminut hyvinkin kyseenalaisesti. So sad, mut en ihmettele. Suurin osa [...]
Tämä oli minulle niin läheinen aihe, että otin asiakseni linkata blogiinne keskustelijoita aihetta sivuavalla artikkelilla. Tervetuloa keskustelemaan “meillekin päin”.
http://ristipissarit.wordpress.com/2009/10/12/haluatko-siittajaksi-biologinen-kello-tositv-sarja/
Mukavaa alkuviikkoa!
P-Man
Tässäpä minun tarinaani lapsieni oikeudesta omaan isäänsä….
kesällä 08 sain kärjäoikeudelta ilmoituksen että vaimoni hakee eroa oheisvaatimuksenaan yksinhuoltajuus 1.5v poikaamme. Vamoni oli tuolloin kolmannella kuukaudella raskaan ja kovinkaan suurta painoarvoa en hakemukselle antanut. Tyhmä minä, ajattelin että mitä tuosta huoltajuudesta ja erosta oikeudessa riitelemään sillä tilanne muuttuu kun uusi vesseli ulos pungerrettu…ja kaipa oikeudesta joku selvittää äidin perusteet huoltajuusvaatimukselleen (olin hoitanut isyyteni nuhteettomasti). No oikeudelta kahdessa viikossa päätös jossa poika äidille yksinhuoltoon perusteena etten ollut reagoinut vaatimukseen ja että päätös lapsen edun mukainen …että silleen
Toisen lapsen odottelussa ja loputtoman vittuilun ja piikittelyn merkeissä menikin sitten puolivuotta. Vuoden alusta mittani täyttyi, pakkasin tavarani ja muutin vuokra-asuntoon…niin se meidän asunto äidin mukaan tietty jää hänelle ja lapsille…äiti ostaa minut ulos, harmi vaan kun ei ymmärtänyt että ostamiseen tarvitaan sitä rahaa eli osituskin sitten jäi hoitamatta.
Tapaamisista ei äiti suostunut neuvottelemaan ja sain tavata lapsia täysin äidin mielivallan mukaan. Soitin lastenvalvojalle ajan jotta olisimme voineet siellä tehdä sopimuksen tapaamisista. No se ei käynyt koska äidin mukaan käsityksemme riittävista tapaamisista niiin erilaiset. …joo, mielestäni se 2,5 tuntia jonka olin saanut nuorempaa lastani tavata 1,5 kuukauden aikana ei ihan vastannut käsitystäni riittävästä tapaamismäärästä. Vanhempaa lasta sain tavata yhden yön joka toinen vkl ja 1-2 arki-iltaa viikossa.
Hommasin juristin ajamaan asiaa suoraan äidille …ei tulosta. Eli ei mitään sopparia tai oikeuksia lasten tapaamisiin joten laitoin asian pikaisena oikeuden päätettäväksi. Puoli vuotta lähtöni jälkeen sain vihdoin väliaikaismääräyksen jonka mukaan nyt lapsiani tapaan…kunnes…
…eräänä maanantaina sain kunnian vastaanottaa kutsun saapua sosiaalitoimeen keskustelemaan lastensuojeluilmoituksesta jonka äiti oli tehnyt. Jotain lapsen puheista ja tapaamisiin liittyviä vaikeuksia sain tarkennukseksi kun soitin ilmoituksen syytä. No paikan päällä sitten äiti ja sosiaalityöntekijät…epäilykset pedofiliasta, insetistä, äidin mustamaalauksesta lapselle ja seksuaalisesta toiminnasta lasten nähden olivatkin nyt pöydässä.
Tänään äiti hakee yksihuoltajuutta myös toisesta lapsesta, tapaamiset menevät valvotuiksi poliisitutkinnan ajaksi (tapaamisen pituus max 2-3h valvonnan alla), oikeuskäsittely tapaamisesta ja huoltajuudesta joskus ensi vuonna.
Että näin täällä. Neuvoisin teitä muita jotka olette eronneet tai eroamassa…varautukaa näihin …ihan mitä vaan saatat joutua kokemaan ja kestämään …oikeuden päätöksellä, sosiaalitoimen hyväksynnässä ja täysin perusteetta.
Kakka hommaa
[...] Kirjoitus on jatkoa aikaisemmalle artikkelille “Kamppailua isyyteni puolesta“ [...]